Ehdotuksen mukaan lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa sisällytettäisiin nimenomainen säännös siitä, että myös ylimpinä laillisuusvalvojina toimivilla valtioneuvoston oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä olisi oikeus hakea päätöksen purkamista.
Ehdotuksen mukaan käräjäoikeudella ei enää olisi toimivaltaa antaa turvaamismääräyksiä hallintolainkäyttöasioissa. Hallintotuomioistuin voisi antaa valitusasioissa väliaikaisia määräyksiä päätöksen täytäntöönpanosta niin kuin nykyisinkin. Hallintotuomioistuin voisi antaa myös muussa sen käsiteltävänä olevassa hallintolainkäyttöasiassa kuin valitusasiassa asianosaisen oikeuden tai edun toteuttamista turvaavan väliaikaisen määräyksen. Tuomioistuin voisi myös asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.
EIT:n runsaassa oikeuskäytännössä on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksina korostettu etenkin menettelyn tasapuolisuutta (esim. EIT Juričić v. Kroatia 2011 ja EIT Kress v. Ranska 2001). Oikeudenkäynnissä on lisäksi taattava asianosaisen kuuleminen ja muut vastavuoroisen menettelyn edellytykset (esim. EIT Martinie v. Ranska 2006). Myös oikeudenkäynnin viivytyksettömyydellä on merkitystä oikeusturvan toteutumisen ja menettelyn oikeudenmukaisuuden kannalta (esim. EIT Scordino v. Italia (No. 1) 2006).
Laissa mahdollistettaisiin suullisen tiedoksiannon käyttäminen oikeudenkäynnin aikana annettavien asiakirjojen tiedoksiannossa silloin, kun kyseessä on asiakirja, jonka sisällön ja merkityksen asianosainen epäilyksettä ymmärtää. Suullisesti tiedoksi annettu asiakirja tulisi lisäksi toimittaa asianosaiselle kirjallisesti. Suullinen tiedoksianto voisi tapahtua esimerkiksi puhelimitse tai muulla vastaavalla tavalla. Suullisesti ei kuitenkaan voitaisi antaa tiedoksi asian käsittelyn lopettavaa päätöstä eikä sellaista välipäätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla. Suullisesti ei voitaisi antaa tiedoksi myöskään hyvin laajaa asiakirjaa.
Hallintolainkäyttölakia sovelletaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, alueellisissa hallinto-oikeuksissa ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimessa sekä vakuutusoikeudessa. Myös markkinaoikeudessa ja työtuomioistuimessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia silloin, kun käsitellään hallintolainkäyttöasioita. Lakia sovelletaan lisäksi muutoksenhakulautakunnissa ja hallintoviranomaisissa hallintopäätöksistä tehtyjen valitusten käsittelyssä.
Hallintoasioita koskevan oikeusturvajärjestelmän kannalta ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan säännös edellyttää ainakin neljän oikeusturvan osatekijän toteuttamista: oikeus saattaa omaa oikeuttaan tai velvollisuuttaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi, oikeusturvamenettelyn oikeudenmukaisuus, oikeudenkäynnin julkisuus sekä tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus. Tuomioistuimen on varmistettava, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin menettelylliset vaatimukset toteutuvat asian käsittelyssä.
Hallintopäätösten oikeudellisessa arvioinnissa keskeistä on oikeusvaltioperiaatteen (laillisuusperiaatteen) ulottuvuus sekä subjektiivisten oikeuksien huomioonottaminen. Tuomioistuimet eivät kontrolloi hallinnon toimintaa. Tosin Tanskan perustuslain 63(1) pykälässä ilmaistaan, että tuomioistuimet arvioivat ”hallinnollisen vallankäytön rajoja” (”Domstolene er berettigede til at påkende ethvert spørgsmål om øvrighedsmyndighedens grænser.”). Säännös on epäselvyydessään herättänyt runsaasti keskustelua.