Edellä kuvattu muutos viranomaisten menettelytapoihin vaikuttaa vastaavasti myös kansalaisiin. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvaan avioliittoon vetoavan hakijan on esitettävä erityinen syy, jonka vuoksi ulkomailla alaikäisenä solmittu avioliitto olisi tunnustettava. Tilanteen mukaan hakijan on toimitettava myös selvitys siitä, mikä on ollut puolisoiden asuinpaikka avioliiton solmimishetkellä. Muutos voi pidentää asian käsittelyaikaa ja tehdä asian käsittelyn kansalaisen kannalta nykyistä monimutkaisemmaksi.
Mahdollisuus kumota avioliitto koskee yhdenvertaisesti kaikkia avioliittoon pakotettuja. Avioliittoon pakotettu voi olla mitä sukupuolta tahansa tai kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Kaikilla heillä on oikeus vedota avioliiton kumoamista koskevaan sääntelyyn. Sääntelyn voidaan katsoa edistävän sitä, että avioliitto perustuu molempien osapuolien vapaaseen tahtoon.
Ehdotettu muutos ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamista koskevaan sääntelyyn on yhteiskunnallinen viesti kielteisestä suhtautumisesta alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin yleensä ja erityisesti tilanteisiin, joissa Suomessa asuva henkilö solmii ulkomailla avioliiton alaikäisenä tai alaikäisen kanssa. Muutoksella vahvistetaan kaikkien henkilöiden oikeutta vapaaseen ja täyteen suostumukseen aviopuolison valinnassa.
Lainsäädännössä ei ole osoitettu olevan ongelmia. Nykyinen sääntely jättää tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle. Harkinnassa voidaan ottaa huomioon puolisoiden ja heidän lastensa etu. Toisaalta ehdottomuusperiaatteen nojalla voidaan olla tunnustamatta avioliittoja, jotka on solmittu ulkomailla tarkoituksena kiertää Suomen lainsäädäntöä ja sen ikärajoja.
Oikeutta avioeroon EIS:ta ei ole johdettu, Johnston ja muut v. Irlanti 1986, kohdat 54 ja 57; Babiarz v. Puola 2017, kohdat 49 ja 56. vaikka tiettyjä prosessuaalisia järjestelyitä edellytetäänkin, jotta myös perhe-elämän velvoitteiden päättäminen on tietyissä tilanteissa mahdollista. Airey v. Irlanti 1979, kohta 33. Sen sijaan 12 artiklaa on katsottu loukatun, kun uudelleen avioitumista varten tarvittavaa avioeroa ei ole saatu kohtuullisessa ajassa. Chernetskiy v. Ukraina 2016, kohdat 31–34 ja V.K. v. Kroatia 2012, kohdat 106–107. EIT on korostanut myös valtion velvollisuutta järjestää lainsäädäntönsä sellaiseksi, että se mahdollistaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen integroitumisen perheeseen. Kroon ym. v. Alankomaat 1994, kohta 40.
Ulkomailla avioliiton solmineen henkilön asema tulee harkittavaksi myös turvapaikkamenettelyn, perheenyhdistämiseen perustuvan oleskelulupaharkinnan sekä kansalaisuuden hakemisen yhteydessä. Ulkomailla lapsena solmitun avioliiton tunnustamisesta oli kyse esimerkiksi ratkaisussa KHO:2005:87. Tapauksessa Suomessa asuvan 15-vuotiaan henkilön ulkomailla solmimaa avioliittoa ei tunnustettu oleskeluluvan myöntämisen perusteeksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei 15-vuotias ollut alaikäisenä ja riippuvuussuhteessa vanhempiinsa voinut antaa vapaaehtoista ja täyttä suostumusta avioliitolle.
Pakkoavioliiton uhrit ovat ihmiskaupan uhreina oikeutettuja erityiseen tukeen ja palveluihin muun muassa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa (746/2011) säädetyn mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella vuoden 2022 loppuun mennessä ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön uudistamista.